Kahdeksannella luentokerralla meillä oli ohjelmassa videoluento Joensuun kampukselta. Luento alkoi yliopistonlehtorin Mirjami Ikosen esityksellä osaamisen ja oppimisen johtamisesta. Kävimme ensiksi läpi hiljaisen ja eksplisiittisen tiedon erot. Hiljainen tieto on tietoa, jota et pysty kunnolla pukemaan sanoiksi. Eksplisiittinen tieto on taas sellaista, josta pystyt puhumaan ja reflektoimaan. Seuraavaksi siirryimme käsittelemään keskeisiä käsitteitä. Tietämyksen johtaminen tarkoittaa prosessia, jossa olemassa olevia resursseja ja tietämystä johdetaan organisaation nykyisiä ja tulevia tarpeita varten. Argyriksen (1960) määritelmän mukaan organisaation oppiminen tarkoittaa virheiden löytämisen ja korjaamisen prosessia organisaatiossa. Organisaation oppimisessa tiedetään organisaation jäsenillä oleva tietämys ja osaaminen. Lisäksi tämä tieto ja osaaminen on koottu. Ikonen kertoi meille myös oppivasta organisaatiosta.
Seuraavaksi kävimme läpi erilaisia tietämyksen lähteitä, joita voivat olla tekemällä oppiminen, tarinoiden kuunteleminen tai yleiset selonteot. Lisäksi kuulimme oppimisen ja tietämyksen ajureista, joita voivat olla esimerkiksi sosiaalisen oppimisen prosessi tai yhteistyösuhteet. Organisaation oppimista voidaan edistää useilla tavoilla, kuten huumorilla, improvisaatiolla tai pienillä voitoilla eli oppimiskokemuksilla ja –tilanteilla. Myös oppimattomuus voi olla hyvä asia (Brunsson 1998). Lopuksi kävimme läpi Laurence Prusakin sanonnan, joka mielestäni kiteyttää tunnilla käytyä asiaa hyvin: ”Yrityksen kilpailukyky riippuu enemmän kuin mistään muusta siitä, mitä siellä osataan, miten tuota osaamista käytetään ja kuinka nopeasti kyetään oppimaan uutta”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti